Japanilaisen nykytaiteilijan Tadashi Kawamatan (s. 1953) teos Pesä on kierrätysmateriaaleista rakennettu paikkasidonnainen installaatio Lasipalatsin katolla ja piipussa.

New Yorkin 1980-luvun katutaidekentästä ja kodittomien väliaikaisista asumuksista inspiroitunut Kawamata on toteuttanut eri puolille maailmaa paikkasidonnaisia, usein paikallisten yhteisöjen kanssa syntyneitä projekteja, joissa hän lisää improvisoituja kerroksia ja rakenteita sekä kaupunkitilaan että luontoon. Amos Rexin julkisivuun taiteilija on rakentanut pesän, asumuksista alkeellisimman, jonka materiaalina on käytetty Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen paikallisista kodeista keräämiä hylättyjä puuesineitä ja huonekaluja. Paikallisesti kerätyn kierrätysmateriaalin ja -esineiden käyttö teoksessa muodostaa osan Kawamatan tutkimustyötä paikan ja sen asukkaiden historiasta. 

Loiseläimen tavoin ikoniseen Lasipalatsiin kiinnittyvä Pesä imee energiansa rakennuksen puhtaasta, valkoiseksi kalkitusta ulkopinnasta. Tällä 1930-luvun rakennuksella ei aina ole ollut suojeltua asemaa. On pitkälti rakennuksen purkamista sinnikkäästi vastustaneiden helsinkiläisten ansiota, että Lasipalatsi seisoo edelleen paikallaan. Arkkitehtonista tilaa hienovaraisesti ja ristiriitaisesti häiritsevät eleet sekä leikittely materiaaleilla ja mittakaavalla haastavat katsojia kyseenalaistamaan ympäristöään. Kaupunkitilan rakentamisen ja purkamisen yhteiskunnalliset ja taloudelliset ulottuvuudet tulevat näkyviksi ja saavat pohtimaan, mitä pidetään arvokkaana ja miksi.

Kierrätetyt materiaalit on kerätty yhteistyössä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kanssa. Materiaalit palaavat kiertoon näyttelyn päätyttyä.

Kansainvälisesti arvostettu japanilainen taiteilija Tadashi Kawamata (s. 1953) keskittyy taiteellisessa tuotannossaan paikkasidonnaisuuteen, löydettyihin materiaaleihin sekä fyysiseen toimintaan. 

Tadashi Kawamata on toteuttanut lukuisia paikkasidonnaisia hankkeita ja lisäksi hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla maailmaa. Taideinstallaatioissa on usein käytetty paikallisia materiaaleja ja työvoimaa. Installaatiot kiinnittyvät olemassa oleviin rakenteisiin imien niistä energiaa loiseläinten lailla.

Valmistuttuaan Tokion taideyliopistosta 1970-luvun lopulla, Kawamata alkoi etäännyttää taiteellista työskentelyään maalaustaiteesta ja kehittää sitä kohti paikan päällä rakentuvia ympäröivää tilaa häiritseviä installaatioita. Vuonna 1982 hänet valittiin edustamaan Japania Venetsian Biennaalissa. Vasta 28-vuotias taiteilija esitteli huomattavaa kypsyyttä osoittaneen teoksen, puusta sommitellun installaation, joka häivytti Japanin paviljonkirakennuksen ulko- ja sisätilan välistä rajaa.

Varhain saavutetusta menestyksestä huolimatta taiteilija pyrki toimimaan galleriamaailman ulkopuolella ja inspiroitui yhteiskunnan marginaaleista. Vuonna 1984 Kawamata valittiin ensimmäisenä aasialaisena New Yorkin MoMan PS1-taidekeskuksen residenssiohjelmaan. New Yorkissa Kawamata kiinnostui kaupungin nousevasta katutaidekentästä. Sarjassa Field Work (suom. Kenttätyö, 1992–) hän lähti ulos kaduille tekemään kodittomien väliaikaisia asumuksia muistuttavia tilapäisiä installaatioita. Toisessa New Yorkiin valmistuneessa projektissa taiteilija pystytti puukehikon ja rakensi käytäviä hylätyn 1800-luvun isorokkosairaalan ympärille Roosevelt Islandilla Manhattanin edustalla.

Kesällä 2021 Kawamata kokosi Helsinki Biennaaliin lähistöltä kerätystä materiaalista ennen sotilaallisessa käytössä olleen Vallisaaren ylle majesteettisesti kohoavan majakan. Kawamata ammentaa energiaa tutkimalla teoksen ympäristöä tarkasti. Hän antaa energian ohjata taiteellista työtään ja rakentaa yhteyksiä paikan sisä- ja ulkopuolen sekä sen menneisyyden ja tulevaisuuden välille. Taiteilijan paikkasidonnaiset projektit ovat osa laajennettua taiteellista prosessia, joka seurailee rakentamisen ja purkamisen kiertokulkua. Hänen omien sanojensa mukaan ”loppua ei ole, on vain prosessi”.

Tadashi Kawamata asuu ja työskentelee Pariisissa ja Tokiossa. 

Tadashi Kawamatan kotisivut