Neljä valtavaa, hohtavan vihreää hahmoa on juurtunut tilapäisesti Lasipalatsin aukiolle ja Bio Rexin terassille. Vangitseva salaperäisyys ympäröi Sammaljättejä, joiden todellista alkuperää ei tunneta: ovatko he matkustaneet luoksemme rinnakkaistodellisuudesta, vai kuuluvatko he meille tuttuun maailmaan? 
 
“Sammallapset ovat itsenäisiä, eivätkä he tarvitse aikuisten apua”, Simonsson kertoo. Hän on antanut jokaiselle lapselle oman tehtävän, jotka ovat kaikki yhtä tarpeellisia matkaseurueen yhteiselon ylläpitämiseksi. Jotkut kantavat selässään erilaisia työkaluja ja muita esineitä. Toisten mukana kulkee eläimiä, jotka antavat vihiä läheisestä luontosuhteesta. Jätit kommunikoivat viittomakielellä äänettömästi toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. Äänetön kommunikointi kuvastaa teosten taustalla olevaa ajatusta utopistisesta maailmasta, jossa ihmiset, eläimet ja muut olennot eläisivät rauhanomaisesti rinnakkain. Ehkä Sammaljätit voidaan mieltää ihmettelyn muistomerkeiksi, oppaiksi mielikuvituksellisempaan maailmannäkemykseen. Totuuksien julistamisen sijaan he kutsuvat meitä kyseenalaistamaan, unelmoimaan ja kuvittelemaan lasten pelottomaan tapaan. “On tärkeätä antaa tilaa myös sellaisille ajatuksille, jotka vaikuttavat aluksi absurdeilta”, Simonsson kuvailee. 
 
Sammaljättien matka jatkuu syksyllä. Päämääränä on Amos Andersonin Kemiönsaarella sijaitseva kesäpaikka, Söderlångvikin kartano. Kullekin sammaljätille etsitään oma paikkansa kartanon vieressä kasvavasta metsiköstä, jossa he ajan myötä sulautuvat osaksi metsän ekosysteemiä. Teokset on hankittu Föreningen Konstamfundetin taidekokoelmiin, joten Söderlångvikin metsiköstä tulee jättien pysyvä koti.         
 
Kuvanveistäjä Kim Simonsson (s. 1974) asuu ja työskentelee Fiskarsin taiteilijakylässä Länsi-Uudellamalla. Hän on työskennellyt keraamisten sammalhahmojen parissa lähes kymmenen vuoden ajan. Sammaljätit kuuluvat taiteilijan tähän mennessä suurikokoisimpiin teoksiin. Simonsson valmisti teokset lille3000-festivaalia varten, jota vietettiin Lillen kaupungissa Ranskassa vuonna 2022. Simonssonin veistoksia on aiemmin nähty Amos Andersonin taidemuseossa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun taiteilijan teoksia on esillä ulkona Helsingin keskustassa. Näyttelyn on kuratoinut Kai Kartio.   

Ethän kiipeile jättien tai niiden jalustojen päällä.

Kuvanveistäjä Kim Simonsson (s. 1974) asuu ja työskentelee taiteilijakylä Fiskarsissa, joka sijaitsee Länsi-Uudellamaalla. Hänet tunnetaan ennakkoluulottomasta tarinankerronnasta ja materiaalien vahvasta tuntemuksesta. Simonssonin ensisijainen työskentelymateriaali on savi, josta hän veistää eläin- ja ihmishahmoja, usein luonnolliseen tai ylimitoitettuun kokoon. Taiteilija viimeistelee veistoksensa käsin puhalletulla lasilla, kuiduilla tai arkisilla käyttöesineillä, ja sijoittaa näin teoksensa osaksi huolellisesti suunniteltuja taruja, joissa vilpittömyys ja mielikuvitusta terävöittävä outous asettuvat rinnakkain.   
 
Simonssonin taiteellinen tuotanto sai alkunsa 1990-luvulla, jolloin hän aloitti opinnot Helsingin Taideteollisen korkeakoulun keramiikka- ja lasimuotoilun osastolla. Pitkään piirustukseen ja maalaukseen keskittynyt Simonsson koki pian kolmiulotteisen työskentelyn omakseen. Käden kosketukseen herkästi reagoiva savi soveltui materiaalina hyvin Simonssonin taiteelliseen ilmaisuun, joka sai vaikutteita erityisesti japanilaisesta anime-perinteestä ja sarjakuvataiteesta. Opiskeluaikana syntyi posliinikoiria, pelottomia lapsia ja muita hahmoja. Nämä varhaiset työt poikkesivat Suomen taidekeramiikan kenttää tuolloin hallinneesta abstraktista ilmaisusta.
 
Tultuaan 2010-luvulle Simonsson alkoi tehdä kokeiluja niin kutsutun flokkaus-menetelmän parissa, johon hän tutustui Kanadassa viettämänsä taiteilijaresidenssin aikana. Flokkaus on tapa käsitellä erilaisia pintoja nailonkuiduilla. Sammaljätit-veistossarjalle luonteenomainen samettimainen pinta syntyi onnellisen sattuman kautta, kun Simonsson huvin vuoksi päätti peittää hylätyn, mustaksi maalatun veistoksen neonkeltaisilla nailonkuiduilla. Näin syntyi hohtavan vihreä sävy, joka vei taiteilijan ajatukset syvien metsien salaperäisyyteen ja arvoituksellisiin olentoihin. Sammalmainen pinta osoitti uuden suunnan Simonssonin taiteelliseen työskentelyyn, ja loi myös pohjaa lasten maailmaa avaavien Sammaljättien työstöön.  

Lapsuuteen liittyvät teemat ovat askarruttaneet taiteilijaa hänen uransa alkuvaiheesta asti. Hänen lapsihahmonsa liikkuvat viattomuuden ja outouden rajalla sekä haastavat usein kulttuurisia normeja toivottavasta ja sopimattomasta käytöksestä. Taiteilija itse kutsuu hahmojaan anarkistisiksi lapsiksi. Nykyään Simonssonin taiteelliseen työskentelyyn vaikuttavat myös havainnot omista lapsista ja vanhemmuudesta. Taiteilija kommunikoi toisen lapsensa kanssa viittomalla. Kokemus uuden kielen oppimisesta heijastuu Sammaljätit-veistossarjassa, jossa viittomakieli sulautuu osaksi veistosten ainutlaatuista maailmaa. Näin Simonssonin taiteellinen työ kehittyy jatkuvassa vuoropuhelussa arkielämän koettelemusten ja ilojen kanssa.   

Keräilijä  
2022 
Rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali 
(3,64 x 1,7 x 2 m) 
 
Bio Rexin terassilla seisoo jätti, joka tarkastelee liikenneristeystä valppain silmin – kenties keräämisen arvoisia esineitä etsien. Hänen kätensä antavat lempeän vaikutelman, ikään kuin ne kantaisivat herkkää näkymätöntä esinettä. Tämä viittoma tarkoittaa kerätä. Simonsson keräsi osana taiteellista prosessiaan työhuoneeltaan esineitä, joista hän suunnitteli omat varusteensa jokaiselle hahmolle kunkin tehtävän mukaan. Keräilijän pakkauksesta löytyy erilaisia kasveja, keppejä, puukko ja muita esineitä, jotka voisivat toimia työkaluina. Mikä on keräämisen ja säästämisen arvoista, ja kuka sen päättää? Jatkuvassa muutoksessa olevassa maailmassa hyödyttömältä vaikuttava asia saattaakin yhtäkkiä muuttua tarpeelliseksi.    

Näet terassilla olevan jätin Mannerheimintien puolelta katutasosta.  

Vaeltaja 
2022 
Rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali 
(4,16 x 1,24 x 2,08 m) 
 
Suksilla ja sauvoilla varustettu vaeltaja on kulkenut kumpujen keskelle, kenties valmiina kartoittamaan tuntemattomia alueita. Hän kertoo omasta tehtävästään koskettamalla avointa kämmentään toisen kätensä kahdella sormella. Viittoma toteutuu liikuttamalla sormet kämmenen yli, jolloin se tarkoittaa kävellä tai vaellus. Koska viittomakieli perustuu pitkälti liikkeisiin, sen ilmaisuvoima on sidottu suoraan kehoon ja kosketukseen. Kosketus on yksi tapa oppia tuntemaan maailmaa, matkustaminen toinen. Matkustaminen voi myös olla sisäänpäin suuntautunutta liikettä, joka vie syvälle muistoihimme ja maisemiin, josta emme välttämättä ole vielä tietoisia. 

Valontuoja 
2022 
Rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali 
(4,22 x 1,5 x 1,68 m) 

Jos saavut Lasipalatsin aukiolle Simonkadun puolelta, vastassasi on Amos Rexin valontuoja. Hän kantaa selässään köysillä kiinnitettyä lamppua. Kirjoituspöytävalaisinta muistuttava lamppu näyttää hämmentävän arkiselta fantasiaolennon kyljessä, kuten myös t-paidan päälle puettu liivi ja sortsit. Valontuojan viittoma kuvaa lampun ja valon lisäksi sitä merkittävää hetkeä, jolloin valo syttyy palamaan. Lasten tavoin valo mielletään usein toivon ja tulevaisuususkon symboliksi. Valontuojan tehtävänä saattaa olla myös vaikeiden asioiden valaiseminen. Minkälaisia toiveita sinulla on tulevaisuudelle? 

Ystävyys  
2022 
Rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali 
(3,04 x 2,14 x 2,06 m) 
 
Lasipalatsin aukion kellopiipun edessä istuu lapsi kaikessa rauhassa. Huomaavaisen kuuntelijan tapaan hän nojaa kevyesti eteenpäin. Arvoituksellinen hymy karehtii suupielessä. Sammakko ja orava ovat löytäneet tiensä hänen avoimiin kämmeniinsä, jotka lepäävät ristissä olevien jalkojen päällä. Vaikka ensivaikutelma vihjaa yhteenkuuluvuudesta, jää heidän suhteensa luonne mielikuvituksemme varaan. Teos kutsuu meidät pohtimaan, millä ehdoilla ystävyys voi syntyä ja keiden välillä. Mitä ystävyys merkitsee sinulle? 

Viittomakielet ovat visuaalisia kieliä, joita käyttävät sekä kuurot, heikkokuuloiset että kuulevat. Ne rakentuvat eri viittomista, joissa yhdistyvät käsien, vartalon ja suun liikkeet sekä kasvojen ilmeet. Puhuttuun kieleen verrattuna viittomakieliä luonnehtii tietty hiljaisuus. Viittomakielet voidaan nähdä todisteina fyysisesti äänettömän kommunikaation rikkaudesta ja monimuotoisuudesta.  

Maailmassa on arviolta noin 160 erilaista viittomakieltä. Jokaisella viittomakielellä on oma rytminsä, ja monet niistä eroavat toisistaan huomattavasti. Eri viittomakielistä löytyy myös eri murteita ja vivahteita, esimerkiksi eri ikäisten kesken. Myös asuinalue saattaa vaikuttaa tapaan viittoa. Viittomakieliä yhdistää kuitenkin vahva visuaalisuus, jonka myötä eri viittomakieliset pystyvät yleisesti ottaen kommunikoimaan keskenään sujuvasti.  

Kim Simonssonin jätit käyttävät suomalaista viittomakieltä. Suomessa on myös käytössä suomenruotsalainen viittomakieli, joka on yksi maan pienimmistä alkuperäiskansojen kielistä. Lue lisää jättien viittomista teoskuvailuista.