Mitä näemme, kun nostamme katseemme ylös taivaalle? Pilviä, pilviä ja lisää pilviä.  

Ympärillämme alati kiertäviä sään virtauksia, ilmavirtojen kannattelemia vesihöyryn muodostelmia, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa osana maapallon vedenkiertoa. Näennäisen kevyestä olemuksesta huolimatta pilvet kantavat valtavasti tietoa ympäristöstä ja olosuhteista, joissa elämme. The Cloud of Un/knowing -näyttelyssä pilvi on ainutlaatuinen ohikiitävä hetki ja jatkuva prosessi, jota näkymättömät tietovirrat ohjaavat. Reaaliaikaiset paikalliset säähavainnot määrittelevät yhdessä pohjoisen havumetsän ilmasta ja arktisesta vesihöyrystä saatavien tieteellisten mittausten kanssa näyttelyn näkymiä ja antavat rytmin muuttuville teoksille.   

Ilmastosta kerätään yhä enemmän dataa. Silti ilmakehän tapahtumiin liittyy paljon tuntematonta. Ajatus tietämisen ja tuntemattoman eri tasoista ja muodoista – un/knowing – on toiminut jo pitkään Josefina Nelimarkan taiteessa tärkeänä lähtökohtana. Tämän ajattelutavan kautta voimme päästä lähemmäksi monimutkaisia, vaikeasti hahmotettavia ilmiöitä, jos hyväksymme epävarmuuden, sallimme erilaiset tietämisen tavat ja liikumme pilvenkaltaisesti todellisen, aistillisen ja potentiaalisen välillä.  

Näyttelyn teokset tarjoavat meille mahdollisuuden laajentaa kykyämme havainnoida pilviä ja ilmakehän näkymättömiä tapahtumia. Vedellinen liike, ääni ja valo tuovat ilmi ajan, sään ja ilmastollisten prosessien yhteenkuuluvuuden. Näyttelyssä pilvi kasvaa ilmakehän ilmiöstä ajattelemisen välineeksi; vuorovaikutukselliseksi tilaksi, jossa katsojan kokemus ja läsnäolo korostuvat. Pysähtymällä hetkeksi teosten äärelle voimme muodostaa ympäristöön omakohtaisen yhteyden, pohtia pilvien olemusta ja kuvitella ilmaston tulevaisuuden eri skenaarioita. 

Kuten pilven, myös näyttelyn jokainen hetki on ennalta-arvaamaton. 

Intensiteetit, tulevaisuudet  

2024 

Valo muuttuu lasiteoksissa reaaliajassa arktisen ilman vesihöyrystä saatujen veden isotooppiarvojen mukaan. 

Läpinäkyvässä materiaalissa virtaava valo vie Arktiksen jäisten merivirtojen luo. Hienovaraiset liikkeet paljastavat dynaamisen puhallusprosessin seurauksena lasin sisään jääneen ilman muodostelmat. Teoksessa tulevat näkyviksi ne näkymättömät, nopeasti ohikiitävät mutta merkitykselliset hetket, joita tapahtuu jatkuvasti alueilla, jotka lämpenevät muuta maapalloa nopeammin. Isotooppiarvot kertovat vesimolekyylien liikkumiseta ja niiden avulla voi selvittää veden matka merijäästä pilveksi. Arktisiin pilviin kertyy valtavasti tietoa tämänhetkisestä ja tulevasta säästä koko maailmassa, ja niistä tehdyt havainnot auttavat merkittävästi ilmastonmuutoksen seuraamisessa. 

Pilviaika  

2024 

Teos muuntuu reaaliajassa ilmastodatalla ohjatun teknologian avulla. Sääasema museon katolla mittaa näyttelyn ajan paikallista säätä. Veden isotooppiarvot arktisesta ilmasta yhdessä pohjoisen havumetsän aerosolihavaintojen kanssa vaikuttavat myös teoksen prosessiin. 

Videonäkymä ja äänimaisema käyvät jatkuvaa keskustelua lähellä ja kaukana olevien alueiden ilman kanssa ja tuovat esiin ympäristön yhteenkuuluvat vuorovaikutusprosessit. Liikkuen vapaasti aikavyöhykkeiden välillä, tässä veden ainutlaatuisessa hetkessä, pisara muodostuu pilveksi ja siitä sateeksi. Arktisen ilman vesihöyrystä muodostuneet pilvet saattavat tuntua kaukaisilta, mutta ne tulevat lähellemme sateen laskeutuessa maan pinnalle. Havumetsän mikroilmastolla on puolestaan valtava potentiaali: siellä syntyvien pilvien viilentävä vaikutus kantaa toivoa ympäristön ja koko ekosysteemin paremmasta tulevaisuudesta. 

Nyt, ohitsekiitävässä 

2024 

Silkki-installaatio 

Teos perustuu taiteilijan pitkäaikaiseen muinaisen sään tutkimukseen. Tieto menneisyyden ilmastoprosesseista tallentuu ympäristöön muun muassa kivien, meteoriittien, korallien ja levien kantamana. Nanomikroskoopilla otetut kuvat niistä kohtaavat teoksessa silkin pinnalla. Eri aikojen ja paikkojen ilmastojen muistijäljet kertovat, miten herkästi luonto on reagoinut ympäristön muutoksiin, kun olosuhteet maapallolla ovat muuttuneet. Teoksessa luonnon muistista tulee tietämisen muoto, jossa ajan eri kerrokset sulautuvat toisiinsa ja kertovat ympäristössä tapahtuvasta jatkuvasta kierrosta. Ilmastodatan avulla luodaan ennustusmalleja tulevaisuudelle, mutta sitä varten on tärkeää ymmärtää myös ilmaston menneisyyttä.

Näyttely muuttuu jatkuvasti, sillä meteorologiset ja tieteelliset mittaukset vaikuttavat teoksiin. Ilmastodatalla ohjatut teknologiat lukevat mittauksia museon katolle asennetulta sääasemalta ja tieteellisiltä tutkimusasemilta arktisilla alueilla ja pohjoisessa havumetsässä. Reaaliaikaisten datavirtojen avulla luodaan suora yhteys ilmakehän mikrotason hetkittäisiin muutoksiin. 

Pilven muodostuminen on monimutkainen ilmiö, johon sää- ja ilmasto-olosuhteet vaikuttavat. Näyttelyn ajan sääasema mittaa paikallista säätä: tuulta, sadetta, ilmanpainetta, kosteutta, ilmanlaatua ja hiilenkiertoa. Arktiset ja pohjoisen havumetsän mittaukset kertovat ilmakehän, ekosysteemin ja valtamerien välisistä vuorovaikutuksista.  

Veden isotoopit kertovat vesimolekyylien matkan eri vaiheista veden kierron aikana. Niiden avulla voidaan tutkia muun muassa pohjoisen merijään sulamisen globaaleja vaikutuksia pilvien syntyyn ja kulkeutumiseen arktisilla alueilla ja sieltä muualle. Ilmakehän aerosolihiukkasten muodostumista havainnoidaan, jotta voidaan ymmärtää pilviä ja niiden laajoja vaikutuksia ilmastojärjestelmään sekä ilmakehän ja havumetsän välisiä yhteyksiä. Pohjoisessa havumetsässä muodostuvat aerosolihiukkaset vaikuttavat pilvien ominaisuuksiin ja sitä kautta viilentävät ilmastoa.  

Ilmastotutkimuksessa pilviin ja veden kiertoon liittyy epävarmuutta, jota tarkastellaan jatkuvien mittausten ja ilmastomallinnuksen avulla. 

Hyytiälän metsäasema

Ilmakehätieteiden keskus INAR 

Helsingin yliopisto

Arctic Water Isotope Network AWIN 

Pallas Atmosphere-Ecosystem Supersite 

Oulun yliopisto

VAISALA

Josefina Nelimarkka (s. 1982) on monialainen taiteilija, joka työskentelee ympäristöön ja kokemuksellisuuteen liittyvien kysymysten parissa. Säähän, veteen ja ilmaan kytkeytyvissä paikkakohtaisissa installaatioissaan hän tutkii luonnon ilmiöitä ja niiden havainnointia taiteellista ja tieteellistä tutkimusta yhdistellen. Hänen teoksensa ovat moniaistillisia kokemuksia, jotka ilmentävät vaivihkaisia, vaikeasti tavoitettavia ja monimutkaisia vuorovaikutussuhteita ajassa, luonnossa ja yhteiskunnassa. 

Nelimarkan taide laajenee maalauksen piiristä jatkuviksi prosesseiksi, joissa vaihtelu on sidottu ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Ennalta-arvaamattomuus on osa teosten potentiaalia, joka hienovaraisen materiaalin, reaaliaikaisen mittausdatan ja vuorovaikutteisen teknologian avulla tuodaan osaksi kokemuksellisuutta. Teoksissa korostuvat ajan hetkellisyys ja ympäristön herkkyys, joiden kautta katsojalle avautuu uudenlaisia aistimisen, tietämisen ja läsnäolon tapoja.  

Josefina Nelimarkka työskentelee Helsingissä ja Lontoossa. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta (2017) ja Lontoon Royal College of Artista (2016). Hänen teoksiaan on esitelty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla (mm. Helsingin taidemuseo HAM, Sinne, Titanik-galleria, Taide- ja museokeskus Sinkka, Solid Art Taipei, Suomen Lontoon Instituutti ja AIL Vienna). Hänen viimeaikaiset teoskokonaisuutensa ovat käsitelleet erityisesti pilvien merkitystä ilmakehätutkimuksessa yhteistyössä ilmastotutkijoiden kanssa. Nelimarkka osallistui YK:n ilmastokokoukseen Dubaissa (2023), ja esitteli teoksiaan Suomen COP28- Paviljongissa.