Anna Estarriolan näyttelyssä Staged Circumstances and Piles of Things (Lavastettuja olosuhteita ja kasoittain asioita) akrobaatti seisoo hiuksillaan, eri universumin kolkista saapuneet erilaiset elementit pitävät puheenvuorojaan pöydän ääressä ja jättiläismäisen pipon sisältä kuuluu kuisketta. Mahdottoman ja mahdollisen rajat häilyvät ja tapojamme hahmottaa todellisuutta tarkastellaan usealta eri kantilta. Estarriola yhdistelee installaatioissaan sekä kuvanveistoa, liikkuvaa kuvaa, ääntä, elektroniikkaa että esitystaidetta. Moniulotteisissa teoksissa kuvataan pyrkimyksiä kohti kommunikaatiota, ymmärrystä ja yhteistyötä, sekä näihin pyrkimyksiin erottamattomasti liittyviä epävarmuuden ja epäonnistumisen hetkiä.  

Katalonialaissyntyisen Estarriolan monipuolinen tausta taiteen kentällä ja hänen kollektiivinen ja tutkiva työskentelytapansa tuovat teoksiin laaja-alaista otetta niin tekniikan kuin tematiikankin suhteen. Kuvanveistoa, tila-aikataidetta ja nykytanssia opiskellut taiteilija tunnetaan näyttelyssä esillä olevien mediainstallaatioiden lisäksi myös esitystaiteen teoksistaan. Esimerkiksi vuonna 2015 ensi-iltansa saaneissa performansseissa Show ja Ventriloquized hyödynnettiin videota, tekstiä ja esineistöä fyysisen liikkeen ohella. Estarriolan installaatioista taas on löydettävissä kosolti performatiivisia piirteitä ja liikkeen sekä liikkumattomuuden pohdintaa.

Anna Estarriolan työskentelyprosessi alkaa pienistä, mielikuvituksellisista luonnospiirroksista, joiden käytännön toteuttamiseen tarvitaan laajaa teknistä ja teoreettista tietämystä. Taiteilija koostaakin teoksensa usein läheisessä yhteistyössä eri alojen ammattilaisten kanssa – installaation tuotantoon saattaa osallistua esimerkiksi tekstiilisuunnittelija, kuorolaulaja, lääkäri tai tanssija. Estarriola ammentaa monesti töihinsä vaikutteita tieteistä ja eri uskomusjärjestelmistä, ja laajentaa samalla myös omaa käsitystään siitä, miten ihmiset ja asiat toimivat ja ovat olemassa. Silmiemme eteen loihditut illuusiot perustuvat näin ollen huolelliseen taustatutkimukseen ja työskentelytapaan, jossa ihmisten välisillä kohtaamisilla ja kommunikaatiolla on jo prosessin aikana suuri arvo. Merkityksellisiä yksityiskohtia vilisevien teosten keskellä korostuu uteliaisuus elämää – ja kuolemaa – kohtaan, sekä eräänlainen periksiantamaton yritys tutkia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä käyttäytymismalleja ja erilaisia viestinnän tapoja. 

Anna Estarriola: Transportable Altar for a Divinity, 2015.
Kuva: Aukusti Heinonen / Amos Rex

Näyttelyssä on esillä teoksia kymmenen viime vuoden ajalta. Varhaisimpia töitä edustaa videoinstallaatio Transportable Altar for a Divinity, jonka uumenissa arjen pienet askareet pyhittyvät. Teos hankittiin Amos Rexin omistavan Föreningen Konstsamfundetin kokoelmiin vuonna 2015. Näyttelyn jälkeen teos palaa takaisin Amos Andersons Hem -kotimuseon kappeliin. Tuorein teos on näyttelyyn varta vasten valmistunut, ensimmäistä kertaa esillä oleva kolmiosainen installaatio Piles of Things, joka kurottaa painovoimaa uhmaten kohti museon kattoa ja kenties samalla kohti jotakin korkeampaa, vielä tuntematonta tahoa.  

Teokset muodostavat Amos Rexin maanalaisiin saleihin eräänlaisen aaltoilevan rytmin, joka kannattelee läpi näyttelyn mikro- ja makrotasoilla kulkevan maailman. Mittakaavat ja etäisyydet vaihtelevat teoksesta toiseen ja eri aistit aktivoituvat muuttuvan perspektiivin myötä. Installaatioista pikkuhiljaa paljastuvat kerrokset ja sisäkkäiset näkymät ovat kuin päättymättömän näytelmän kohtauksia tai lavastettuja olosuhteita, joihin pääsemme erilaisista kulmista kurkistamaan. Moninaisilla materiaaleilla leikittelevissä teoksissa ihmetellään toistuvasti niin totuuden käsitettä kuin olemisen muotoja, kaihtamatta kömpelyyttä tai vaikeita kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole olemassa yhtä oikeaa vastausta.  


Näyttelyn aikana tapahtuu! Tutustu kaikkiin Amos Rexin tapahtumiin verkkosivuaillamme: amosrex.fi/tapahtumat

Kasoittain ajatuksia Anna Estarriolan taiteessa 
Katariina Timonen, näyttelyn kuraattori

Yhteyksistä ja ymmärryksestä 
Niin Anna Estarriolan teoksissa kuin jo itse työskentelyprosessissa tärkeää on pyrkimys kommunikaatioon muiden kanssa. Taiteilijan tuotantoa läpileikkaava kysyvä ote leimaakin myös hänen työskentelytapojaan; yhteistyö eri alojen asiantuntijoiden kanssa tuntuu luonnolliselta ja vie usein eteenpäin kohti teoksen lopullista muotoa ja olemusta. Toisinaan taas taiteilijan ajatus teokseksi on alusta asti niin selkeä, että apuvoimia tarvitaan lähinnä tämän vision konkreettiseen toteuttamiseen, jossa siinäkin taiteilija itse on toki aktiivisesti läsnä. 

Yhteisen ja jaetun työskentelyn kauneus säteilee valmiista teoksista eräänlaisena syvällisen humaanina pohjavireenä: alttiutena kysyä, kun ei tiedä, uskalluksena lausua keskeneräisiä ajatuksia ääneen ja ennen kaikkea vilpittömänä kiinnostuksena maailmaa ja kanssaeläjiä kohtaan. 

Tämä inspiroiva ja monella tavalla antoisa tapa työskennellä kulminoituu taiteilijan uusimmassa teoksessa Piles of Things. Pelkästään teoksen äänimaailman luomisen eteen on työskennellyt Estarriolan lisäksi suuri joukko ihmisiä, kuten äänisuunnittelija, kuorolaulajia sekä studioäänittäjä. Erilaisten ihmisten kanssa teos on muotoutunut siksi mitä se nyt on – se on pikkuhiljaa kasvanut ja kasautunut alkuperäisen ajatuksen pohjalta, ja jokainen sen tekoon osallistunut on tuonut jotakin arvokasta mukanaan. Yhdessä tekemisen ja kokemisen arvostus ulottuu myös valmiin teoksen vastaanottoon näyttelyssä. Yleisön kokemus teoksesta luo siihen taas uusia kerroksia ja täydentää sitä eri tavoin.  

Anna Estarriola: Emerging Thoughts, 2015.
Kuva: Aukusti Heinonen / Amos Rex

Todellisuudesta ja illuusioista 
Teokseen Piles of Things on upotettu monia teemoja, jotka ovat seuranneet Estarriolaa vuodesta toiseen, ja joita hän on käsitellyt eri tavoin useissa teoksissaan uransa varrella. Taiteilija on alusta alkaen pohtinut teostensa kautta etenkin ihmisen käyttäytymistä eri tilanteissa sekä erilaisia tapoja hahmottaa ja havainnoida todellisuutta ja viestiä kaiken tämän keskellä. Estarriolan töissä todellisuus voi näyttäytyä niin realistisina elementteinä kuin äkkiseltään absurdeilta vaikuttavina poikkeamina totutuista kaavoista, tai vaikkapa mittasuhteiden yllätyksellisenä leikkinä. Kaikista huolimatta jokin Estarriolan veistoksellisessa mediataiteessa tuntuu läheiseltä ja jopa samaistuttavalta, oli keskiössä sitten puhuva kirjekuori tai kylmä kivenjärkäle, kuten teoksissa The System ja Performance for a Rock.  

Metaforien, illuusioiden ja visuaalisten viittausten avulla Estarriola piirtää eteemme kiehtovan kirjavan kuvan niistä pienistä merkityksellisistä ja merkityksettömistä asioista, joista olemassaolomme rakentuu, kaikkine onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Avuttomuus kulkee mukana, vaikka toisinaan Estarriolan esiin loihtimat, sekä yksilöllisellä että yhteisöllisellä tasolla liikkuvat kohtaukset kertovat yhtä lailla myös kontrollin tavoittelusta. Hapuilua ja harha-askeleita ei kuitenkaan voi tai edes halua välttää, sillä juuri ne aikaansaavat kiintoisia halkeamia niin teosten pinnalla kuin pinnan allakin.  

Anna Estarriola: Moment, 2023.
Kuva: Aukusti Heinonen / Amos Rex

Ajasta ja ikuisuudesta 
Vaikka Estarriolan taiteessa on nähtävissä pohdintoja valtarakenteista, hän pyrkii kuitenkin esittämään teoksissaan kuvatut olennot, ilmiöt ja asiat ilman hierarkioita, tasavertaisina toisiinsa nähden. Teoksessa Piles of Things kuvataan ylöspäin rakentuvia, erilaisista esineistä ja elementeistä koostuvia kerrostumia, mutta hierarkkisen järjestyksen sijaan teoksesta välittyy ennemminkin yhteinen pyrkimys kohti jotakin korkeampaa tahoa. Alempana olevat eivät ole alisteisia ylemmille; kukin kantaa oman kortensa kekoon, toiset aktiivisemmin, toiset passiivisemmin.  

Monien teosten kohdalla ajan kokemus tuntuu jollain lailla hämärtyvän – eteemme lavastetut olosuhteet ovat samanaikaisesti tässä hetkessä tapahtuvia, jatkuvia ja pysyviä. Vaikka on kyse installaatioista, teokset sisältävät myös esitystaiteen elementtejä, jotka korostavat niiden hetkellistä olemusta. Katoaminen, liukuma äärettömyyteen tai ikuisuuteen on ehkä jo seuraavan silmänräpäyksen takana, toisaalta liike on läsnä juuri tässä ja nyt, joko konkreettisesti tai paikoilleen jähmettyneenä. Kahden hetken väliset siirtymät, eräänlaiset välitilat, näkyvät Transition-teosparin lisäksi muun muassa teoksissa Piles of Things ja Moment. 

Laajempi ja historiallisempi aikakäsite on kuitenkin myös vahvasti läsnä. Taiteilijan luomat tarinat ja skenaariot nivoutuvat ihmiskunnan evoluutioon, jossa tieto ja tyhmyys ovat kehittyneet rinta rinnan, aiheuttaen dramaattisia muutoksia ympäristössämme. 

Anna Estarriola: Our weight in ashes is 3,5% of our body weight, I have ordered my ashes in blue, I want to become blue stardust reaching the moon (yksityiskohta), 2015.
Kuva: Aukusti Heinonen / Amos Rex

Epävarmuudesta ja kuuntelemisesta 
Estarriolan teokset pohjautuvat usein tieteelliseen tutkimukseen ja toisaalta erilaisten uskomusjärjestelmien tarjoamiin keinoihin lähestyä ja selittää tuntematonta ja näkymätöntä. Totuuden monet kasvot ja muuttuvat määritelmät näkyvät taiteilijan tuotannossa eräänlaisena tervetulleena tietämättömyytenä ja tuttujenkin asioiden kyseenalaistamisena. Dramaturgisesti rikkaissa teoksissa pyristellään pois varmuudesta ja oikeassa olemisen tarpeesta. Todellisuuden uudelleenjäsentely ja -järjestely, mittasuhteilla ja perspektiiveillä leikittely sekä tilan ja esitysympäristön kontekstin huomioonottaminen kuuluvat olennaisena osana Estarriolan taiteelliseen työskentelyyn.  

Estarriolan tapa tutkia ja manipuloida todellisuutta nojaa kuvanveiston ohella audiovisuaalisen mediataiteen keinoihin. Liikkuvan kuvan ja teknologian monipuolinen käyttö tukee teosten performatiivisia ja tarinallisia rakenteita ja luo kiehtovan kouriintuntuvia illuusioita niin olemassaolosta, läsnäolosta kuin erilaisista kohtaamisista. Ihmisten suunnittelemat laitteet, niiden vaikutukset ja seuraukset, teknologian jatkuva kehittyminen sekä aitouden, luonnollisuuden ja keinotekoisuuden rajanvedot ovat läsnä teoksissa monella tapaa.  

Näyttelyssä kulkiessa kannattaa välillä pysähtyä kuuntelemaan tarkemmin, sillä Piles of Things -teoksen kantavamman äänimaailman ohella muutama installaatio sisältää ääniä, jotka saattavat kiireiseltä jäädä huomaamatta: esimerkiksi teoksen Muffled ihon alta kumpuava vaimea mumina vaikuttaa kokemukseen suuresti. Estarriolan työt vetoavat toki myös muihin kuin kuulo- ja näköaistiin. Muodon lisäksi eri materiaaleilla on teoksissa tärkeä ja houkuttelevan haptinen roolinsa, ja vaikka teoksiin ei saakaan koskea, tuntoaisti herkistyy etenkin teoksen Transition – Assisted Breathing edessä. Estarriolan maailmassa kaikki on mahdotonta ja mahdollista, samaan aikaan. 

Kuva: Stella Ojala / Amos Rex

Anna Estarriola (s.1980) on Kataloniassa syntynyt kuvataiteilija, joka on asunut ja työskennellyt Helsingissä vuodesta 2004. Taiteilija on opiskellut kuvanveistoa Barcelonan Kuvataideakatemiassa, josta hän valmistui vuonna 2004. Taiteen maisteriksi Estarriola on valmistunut Helsingin Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2009, jossa hän opiskeli Tila-aikataiteen osastolla. Lisäksi hän on opiskellut Barcelonassa ja Helsingissä nykytanssia.  

Estarriolan teoksia on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä Suomessa sekä ulkomailla, muun muassa Los Angelesissa, Berliinissä, Norrköpingissä, Madridissa ja Soulissa, ja niitä on monen suomalaisen museon ja säätiön, kuten Kansallisgallerian, Jenny ja Antti Wihurin rahaston, Porin taidemuseon ja Saastamoisen säätiön kokoelmissa. Estarriolan videoteoksia ja performansseja, joihin hän on osallistunut niin ohjaajana kuin esiintyjänä, on nähty lisäksi kansainvälisillä esitystaiteen festivaaleilla sekä eri tanssi- ja teatteriproduktioissa. 

Vuonna 2015 Estarriolalle myönnettiin arvostettu AVEK-palkinto, jonka Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus jakaa vuosittain Suomessa mediataiteen tai muun audiovisuaalisen kulttuurin piirissä toimivalle ansioituneelle tekijälle. Vuonna 2019 taiteilijalle myönnettiin viisivuotinen valtion taiteilija-apuraha. 

Amos Rexin näyttely on taiteilijan tähän mennessä laajin yksityisnäyttely.  

Tämä on Ou. Ou tykkää lapsista, sillä he usein ymmärtävät sitä paremmin kuin aikuiset. Oun on nimittäin välillä hieman vaikea hallita tunteitaan, ja on melkoisen täynnä energiaa.

Ou jakaa vinkkejään näyttelykäyntiin!

Ou on huomannut, että taidetta voi kokea monella eri tavalla. Joihinkin taideteoksiin saa istua, toiset kutsuvat painamaan nappia, kun taas useat teokset ovat niin herkkiä, että niitä ei voi hipaistakaan! Anna Estarriolan teokset ovat juuri sellaisia. Ou on selvittänyt, miksi näin on, ja miten taideteoksia kannattaisi lähestyä, jos niitä ei saa mennä ihan läheltä katsomaan.

Ou on lisännyt vinkkinsä näyttelyn seinille kolmen teoksen kohdalla:

Performance For A Rock (1)
Emerging Thoughts (6)
Piles of Things (13)

Pidäthän mielessä, että Ou ei yllä hirveän korkealle, joten suuntaa katseesi alemmas, että löydät vinkit.